Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaista apua järjestetään vammaiselle ihmiselle, joka tarvitsee toisen henkilön apua toistuvasti.
Avun tarpeen arvioinnin lähtökohtana on henkilön toimintakyky. Ketään ei voi rajata henkilökohtaisen avun ulkopuolelle tietyn vamman, sairauden, diagnoosin tai iän perusteella.
Henkilökohtaisen avun järjestämistavat
Järjestämistavasta päätettäessä on aina otettava huomioon vammaisen henkilön mielipiteet ja toivomukset sekä hänen palvelusuunnitelmassaan määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.
Henkilökohtaisen avun eri järjestämistapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Henkilökohtainen apu voidaan järjestää niin, että vammainen henkilö palkkaa itselleen henkilökohtaisen avustajan, ostaa avustajapalvelun kunnan antamalla palvelusetelillä tai saa kunnan järjestämää tai hankkimaa avustajapalvelua.
Mistä henkilökohtaista apua haetaan?
Henkilökohtaista apua haetaan omalta hyvinvointialueelta vapaamuotoisella hakemuksella tai kunnan käyttämällä hakulomakkeella.
Tilanteita, joihin henkilökohtainen apu ei sovellu
Jos henkilön avun ja avustamisen tarpeet perustuvat pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan, tulee niihin vastata muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja tukitoimien avulla. Kyse on usein tilanteista, joissa vammainen henkilö ei itse kykene tuettunakaan määrittelemään avun tarvettaan.
Pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista johtuva avun ja tuen tarve ei kuulu vammaispalvelulain nojalla järjestettäväksi.
Velvollisuutta henkilökohtaisen avun järjestämiseen ei myöskään ole, jos vammaisen henkilön huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein tai jos henkilö on jo palvelu- tai hoidontarpeensa perusteella laitoshoidossa.
Kuitenkin myös laitoshoidossa oleville vammaisille henkilöille tulee mahdollistaa sosiaalisten suhteiden ylläpito ja yhteiskunnallinen osallisuus.
Henkilökohtaisesta avusta perittävät maksut
Henkilökohtainen apu on maksuton palvelu.
Mitä henkilökohtainen apu on?
Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukaista palvelua ja toisen ihmisen antamaa apua, jota saavat vammaiset ihmiset.
Mihin henkilökohtaista apua myönnetään?
Henkilökohtainen apu kohdistuu niihin toimiin, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vammaista henkilöä omien valintojensa toteuttamisessa kotona ja kodin ulkopuolella; päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten henkilökohtaista apua on järjestettävä kunkin vammaisen henkilön välttämättä tarvitsemassa laajuudessa. Avun määrän arviointi on sidoksissa perustuslaissa säädettyyn jokaisen oikeuteen välttämättömään huolenpitoon eli ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan (19 § 1) sekä riittävien palvelujen turvaamiseen jokaiselle (19 § 3). Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana pidetään sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Koska ihmisarvoisen elämän edellytysten täyttyminen edellyttää myös muiden inhimillisten tarpeiden kuin perustarpeiden tyydyttämistä, on huomiota kiinnitettävä myös erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin vastaamiseen sekä vammaisen henkilön mahdollisuuksiin toteuttaa itseään.
Päivittäiset toimet ovat yleisesti elämässä tapahtuvia asioita kuten liikkuminen, pukeutuminen, hygieniasta huolehtiminen, vaate- ja ruokahuolto, kodin siivous sekä asiointi. Niihin luetaan myös vammaisen henkilön huollossa tai hoidossa olevan lapsen päivittäisiin toimiin osallistuminen. Palveluasumisen tai asumispalvelujen piirissä oleville vammaisille henkilöille henkilökohtaista apua on järjestettävä myös kodin ulkopuolisiin päivittäisiin toimiin heidän välttämätöntä avuntarvettaan vastaavalla tavalla.
Henkilökohtainen apu työhön ja opiskeluun määritellään samoista lähtökohdista käsin kuin vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut. Työllä tarkoitetaan sekä työsuhteeseen perustuvaa toimintaa että yritystoimintaa. Opiskeluna pidetään tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tähtäävää opiskelua tai sellaista opiskelua, joka vahvistaa vammaisen henkilön ammattitaitoa ja työllistymisedellytyksiä. Opiskeluksi katsotaan myös vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Koululaiselle annettava apu voi kattaa esimerkiksi kotitehtävissä avustamisen kouluajan jälkeen. Henkilökohtaista apua voi olla tarpeen järjestää myös ulkomaille suuntautuvien loma- ja työmatkojen ajaksi.
Harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen kuten ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden ylläpitämiseen kodin ulkopuolella on järjestettävä henkilökohtaista apua vähintään 10 tuntia kuukaudessa vuosina 2009-2010.
Henkilökohtaisen avun tuntimäärää mitoitettaessa on huomioitava palvelusuunnitelmaan sisältyvä arvio vaikeavammaisen henkilön yksilöllisen elämäntilanteen ja avuntarpeen edellyttämästä avun määrästä.
Henkilökohtaisen avun tuntimäärää mitoitettaessa on huomioitava palvelusuunnitelmaan sisältyvä arvio vammaisen henkilön yksilöllisen elämäntilanteen ja avuntarpeen edellyttämästä avun määrästä.
Harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen kuten ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden ylläpitämiseen kodin ulkopuolella on järjestettävä henkilökohtaista apua vähintään 10 tuntia kuukaudessa vuosina 2009-2010.
Henkilökohtaisen avun tuntimäärää mitoitettaessa on huomioitava palvelusuunnitelmaan sisältyvä arvio vaikeavammaisen henkilön yksilöllisen elämäntilanteen ja avuntarpeen edellyttämästä avun määrästä.