Henkilökohtaisen avun ideologia
Vammaisten ihmisten henkilökohtaisen avun ideologia sai alkunsa Yhdysvalloissa vammaisten opiskelijoiden keskuudessa 1970 -luvun alussa. Haluttiin pois hoitokeskeisyydestä, jossa vammaiset ihmiset olivat lääketieteellisten hoitotoimien objekteja. Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on, että vammainen ihminen saa elää itsenäistä ja yksilöllistä elämää. Vammaisen ihmisen ei tarvitse olla riippuvainen muista, ja hänen ei tarvitse olla laitoksessa. Ajatuksen vammaisten ihmisten itsenäisestä elämästä ja henkilökohtaisesta avusta toivat Suomeen vammaiset ihmiset itse.
- Lainsäädäntöön henkilökohtainen avustaja tuli ensi kertaa vuonna 1987, kun laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista tuli voimaan.
- Siihen asti oli ollut voimassa invalidihuoltolaki, joka perustui pitkälti hoitoideologiaan vammaisten itsemääräämisoikeuden sijasta
Henkilökohtaisen avun perusperiaatteet
- itsenäisyys
- yhdenvertaisuus
- valinnanvapaus
Henkilökohtaisen avun ideologia ja avustajan työ
- Avustamistilanteissa vammainen henkilö on subjekti, ei objekti.
- Avustajan tehtävä on auttaa vammaista henkilöä tekemään niitä asioita, joita tämä tekisi itse, jos vamma ei olisi esteenä.
- Avustajan tehtävän haasteena on taustalle jättäytyminen niin, että vammainen henkilö saa olla oman elämänsä keskiössä.
- Itsenäisen elämän ideologian toteutumiseksi on oleellista, että vammainen henkilö on avustamistilanteissa työnjohtajan asemassa.
- Työnantajamallissa vammainen henkilö on työnantajana automaattisesti työnjohtaja.
- Henkilökohtaisen avun käyttäjä saa itse päättää, millaista apua hän haluaa, missä paikassa ja milloin häntä autetaan ja kuka häntä avustaa.